Petra Koskimaan matkakertomus noutajien pohjoismaisesta MEJÄ-joukkuemestaruuskokeesta

18.12.2023

Petran matkakertomuksen myötä Päijät-Hämeen Noutajakoirayhdistys haluaa toivottaa jäsenilleen rauhallista joulun aikaa ja toiminnallista uutta vuotta 2024. 

PETRA KOSKIMAAN MATKAKERTOMUS: Noutajien pohjoismainen MEJÄ-joukkuemestaruuskoe Tanskassa elokuussa 2023 (tekstin jälkeen lisää kuvia reissusta)

Kuvassa Höpöhännän Toimii Täysillä "Ulpu". Kuva: Petra Koskimaa

Ulpu jäljellä Tanskan maalla

Noutajien pohjoismainen MEJÄ-joukkuemestaruuskoe järjestettiin tänä vuonna elokuussa Tanskassa. Jokaisen osallistujamaan (Ruotsi, Norja, Suomi ja Tanska) joukkueeseen kuului viisi koirakkoa. Suomen joukkue muodostetaan yleensä SNJ:n järjestämän mejä-mestaruuskokeen perusteella. Tänä vuonna joukkuetta täydennettiin vuoden 2022 SM-kokeessa menestyneillä koirilla. Niinpä olin otettu, kun keväällä Suomen noutajakoirajärjestöstä kysyttiin lähtisimmekö mukaan. Kokeeseen valmistautuminen ei meidän kohdalla mennyt valitettavasti suunnitelmien mukaan, sillä Ulpua puri kyy harjoittelun alkuvaiheessa ja harjoittelu jäi vähäiseksi.

Tanskan koe poikkeaa merkittävästi Suomen MEJÄ-kokeesta. Koesääntöjä ja koetyyppejä on eri roduille ja eri luokille. Mestaruuskoe noudatti noutajien valioluokan sääntöjä.

1000 m pitkä koejälki tehdään sorkkakengillä ja siihen käytetään 1 dl hirvieläimen verta. Jälkeä ei merkata maastoon kuin mahdollisesti luonnonmerkeillä. Jäljelle valitaan 14 jälkielementistä 4 elementtiä. Elementtien joukossa on erilaisia paluuperiä ja silmukoita, spiraaleja, erilaisia kulmia, tähtikuvio kulmalla (neljä paluuperää eri suuntiin), siksak-kuvio suoralla, kaarroksia, tien tai ojan ylitys U-kuviolla, tallottu alue jne. Koejälkien elementit julkaistaan koetta edeltävänä päivänä.

Jälki alkaa 20 m x 20 m lähtöalueelta, josta koiran on itsenäisesti löydettävä alku. Lisäpisteitä saa, jos ohjaaja pystyy kertomaan lähtöruudussa veretyksen alun sekä jäljellä olevat jälkielementit.  Koiralla on kuitenkin mahdollisuus 1 palkintoon, vaikka se ei jälkielementtejä suorittaisikaan, sillä tärkeintä on päästä kaadolle. Aikaa jäljen suorittamiseen on 1,5 tuntia, mikä kuulostaa pitkältä, mutta ei ole harvinaista että aika loppuu kesken. Koemaasto voi olla hyvinkin vaihtelevaa, sillä sääntöjen mukaan kaikki luontotyypit ovat sallittuja.  Lisäksi maastoissa saattaa olla muita kulkijoita ja häiriötekijöitä. Esimerkiksi Ulpun jälki oli sijoitettu niin, että jäljen keskelle jäi ulkoilualueen teltta- ja nuotiopaikka.

Tanskassa koe avattiin koepaikalla torvensoitolla. Ulpun tuomariryhmässä koirakon takana kulki viisi ihmistä. Saimme arvonnassa ensimmäisen jäljen ja lähtöruutu sujui Ulpulta hyvin. Jälki nousi nopeasti ja muistan kuinka helpottunut olin, koska olimme kuulleet että koirat eivät aina olleet selviytyneet  lähtöruudustakaan. Ensimmäisellä osuudella tuomari joukkoineen jättäytyi todella kauas ja luulin Ulpun kadottaneen jäljen. Tuomari totesi lopussa ongelman olleen minun, sillä Ulpu oli ollut jäljellä. Ulpu suoritti kokeeseen valitut elementit hukkaperän ja silmukan suomen tyyliin 90 asteen kulmalla. Kolmannella osuudella tulin epävarmaksi ajatellen, ettei jälki voi tästä kulkea, vaikka siitähän se meni. Ulpun jäljestystyyli muuttui sik-sakkaamiseksi. Suomessa yritän mennä ”kuplaan”, jossa vaan kuljen koiran perässä, mutta Tanskassa ohjaajan rooli on suurempi. Ohjaaja saa auttaa koiraa ja tämä pyöri mielessäni. Jälkeenpäin olen ajatellut oman epävarmuuteni vaikuttaneen koiraan, kun en luottanut Ulpuun tarpeeksi. Hukka tuli ja toisen hukan otimme jäljen etsintävaiheessa. Tanskassa hukan jälkeen koirakko etsii itsenäisesti jäljen. Tuli myös oma turhautuminen. Jäljestys jatkui ja kolmas hukka tuli Ulpun työskenneltyä jäljellä 1 h ja 5 min, 300 m ennen loppukaatoa. Emme siis päässeet kuulemaan metsästystorven soittoa. Tanskassa koirakon päästessä kaadolle soitetaan fanfaari torvella ja ojennetaan ohjaajalle puunoksat palkintona suorituksesta. Ulpun ryhmässä kukaan koirista ei päässyt kaadolle asti ja näin ollen onnistunut saamaan tulosta. Tuloksen saaminen ei ole siis missään tapauksessa itsestään selvää. Suomen joukkueesta yksi koira onnistui saavuttamaan ykköstuloksen ja siten Tanskan jälkivalion tittelin. Joukkuekilpailussa Suomi sijoittui kolmanneksi. Paluumatkalla joukkue piipahti vielä kokeessa Ruotsin puolella ja kotimatkalle päästiin neljän uuden Ruotsin jälkivalion kanssa.

Pidin tanskan jäljestä ja kokemus oli todella hieno ja opettava. Reissusta jäi paljon käteen ja se antoi itselle paljon ajattelemisen aihetta miten tulevaisuudessa treenaan koiraani.

Suuri kiitos joukkueen koirakoita tukeneille paikallisille noutajakoirajärjestöille, rotujärjestöille ja Suomen Noutajakoirajärjestölle sekä sponsoreille: Midas K9, Pinewood ja HB Promotion! Ulpun reissua tukivat lisäksi MeJäljestäjät, eläinlääkäri Riikka Lasonen sekä eläinfysioterapeutti Monica Rauti – Fysioterapiapalvelu Kuntoon.


Koe alkoi ja loppui torvensoitolla. Kuva: Petra Koskimaa

Koirakon päästessä kaadolle tuomari ojensi kaksi havunoksaa, yhden ohjaajalle ja toisen koiralle. Tämän jälkeen soitettiin torvella serenadi, josta koko kulmakunta tiesi, että kaato oli saavutettu. Oksat piti laittaa kokeen keskuspaikalla näkyvälle paikalle autoon merkiksi kaadon saavuttaneen koiran menopelistä. Kuvassa Artturi (Arbetsviljans Kokostopp), om. Tiina Lehtinen. Kuvat Tiina Lehtinen

Vielä kerran maan mainio Tracking Team Finland koossa Ruotsissa. Kuvassa neljä uutta Ruotsin jäljestämisvaliota ohjaajineen sekä tuomarit. Kuva: Juha Rajala

Tracking team Finland. Jenni ja Loitsu (Vimpulan Hymyhuuli) saavuttivat joukkueesta ainoana koirakkona ykköstuloksen ja näin Tanskan jälkivalion arvon. Kuva: Juha Rajala

Ulpu ja palkinnot. Kuva: Petra Koskimaa

Tanskan jäljen erilaisia jälkielementtejä: